Heinz Buschkowsky (64, SPD) - tuskin kukaan poliitikko puhuu yhtä avoimesti kuin hän! …
Bild 19.9.2012: Die bittere Wahrheit über unsere Schulen
Esipuheessa hän tekee selväksi: "Minä olen vain erään Berliinin alueen pormestari, en mikään tiedemies. Maailma, jota kuvaan, on neuköllniläisten maailma. Siten tämä kirja ei välttämättä tarjoa lääkkeitä. En voi kuitenkaan sulkea sitä pois. Sillä Neuköllnejä on monia. Niitä vain kutsutaan muilla nimillä.
BILD siteeraa otteita kirjasta.
Peruskoulussamme opetamme noin 14.100 oppilasta, joista 9.300 on maahanmuuttajataustaisia, eli 66%.
Neuköllner-Nordenissa luku on 87%; 6.300 maahanmuuttajataustaista 7.200 oppilaasta. Luokat, joissa on vain vähän tai ei ollenkaan saksalaista syntyperää olevia oppilaita, eivät ole täällä harvinaisia.
Kysymystä siitä, kuka täällä integroituu mihinkin, ei ole enää esitetty pitkiin aikoihin.
Ainoat saksalaisen yhteiskunnan edustajat ovat täällä usein enää opettajat tai lastentarhanopettajat.
Kulttuurien välinen vuorovaikutus saksalaista ja ei-saksalaista syntyperää olevien lasten kesken on lähinnä poikkeus.
Muuta kuin saksaa puhuvien oppilaiden osuus ei itsessään kerro paljoakaan koulujen sosiaalisesta rakenteesta.
Vasta yhdistämällä tämä vapautukseen oppimateriaalia koskevista maksuista syntyy kuva tästä. Oppimateriaali on ilmaista kaikille oppivelvollisille, jotka saavat julkista tukea, kuten Hartz IV, sosiaalituki, asumisraha tai Bafög (opintotuki).
Näiden osuus kouluvuonna 2011/2012 oli koko Neuköllnissä 55% ja Nordenissa 79%. Useissa kouluissa vapautettujen osuus voi olla yli 90%.
Vapautus tarkoittaa, että joissakin kouluissa 80-90% vanhemmista tai juuri kukaan ei käy säännöllisessä virallisessa työssä.
Tässä kohtaa jätän vielä tietoisesti sivuun käsittämättömän määrän Aufstockereita, jotka matalien tulojensa takia saavat täydentävää julkista tukea.
Tästä seuraa, että näiden perheiden lapset sosiaalistuvat ilman meidän inhimillisen olemassaolomme luonnollisimpia ja ratkaisevimpia liikkeellepanevia voimia: elämänsuunnitelman laatimista, tavoitteen asettamista, suorittamista, suunnitelmien toteuttamista, saavutuksista nauttimista, epäonnistumisista ja takaiskuista selviämistä.
Nämä lapset eivät näe koskaan, että isä ja äiti nousevat säännöllisesti varhain ja tulevat sitten säteillen kotiin, koska he ovat onnistuneet töissä, tai pettyneinä, koska he ovat epäonnistuneet.
Elämän vaihtelut eivät kuulu näiden lasten kokemusmaailmaan, eivätkä ne valmista näitä lapsia kohtaamaan omia kokemuksiaan.
Kun opettaja kannustaa heitä: "Teidän on opiskeltava ahkerasti, että saatte hyvän päästötodistuksen ja voitte hankkia upean ammatin ja ansaitsette paljon rahaa, että voitte mennä naimisiin kauniin naisen kanssa ja ajella mustalla BMW:llä", niin silloin lapsemme sanovat: "Mutta opettaja, rahahan tulee virastosta."
He eivät sano näin ärsyttääkseen opettajaa, vaan siksi, että he eivät muusta tiedä. Lapset ovat aina vain meidän peilejämme.
Tänä vuonna yhteensä 39% kaikista maahanmuuttajalapsista aloitti koulunkäynnin joko kokonaan ilman saksantaitoa tai sitten hyvin vajavaisella kielitaidolla.
Me otamme kouluun kolmannen tai neljännen maahanmuuttajasukupolven lapsia, jotka eivät hallitse maan kieltä. Heistä noin 10%:lla ei ole mitään käsitystä kielestä.
Vaikka useimmiten toinen vanhemmista on syntynyt ja kasvanut Saksassa.
Missä te olette aiemmin asuneet? Mitä perheessänne puhuttiin? Mitä tv-asemaa katselette?
Luulen, että me kaikki osaamme vastata näihin kysymyksiin: Puhutaan samaa kieltä kuin isoisän kylässä. Me olemme ja pysymme turkkilaisina, arabeina, somaleina jne.
Tässä on juuri se ero verrattuna maahanmuuttoon USA:ssa. Siellä halutaan tulla amerikkalaisiksi. Mutta ihmiset, joista puhun, eivät halua muuttua saksalaisiksi.
Siksi he elävät ja pysyvät omassa maailmassaan, eivätkä he siksi vaivaudu aktiivisesti omaksumaan saksalaista tai keski-eurooppalaista arvojärjestelmää.
Heidän on myös helppo valita tämä tie. Neuköllnin kaltaisissa kaupunginosissa ei tarvitse osata saksaa. Oman etnisen ryhmän arkipäivä ja palvelutarjonta riittää.
Jos tarvitaan viranomaiskontaktia, niin joku tuttu voi toimia välittäjänä tai vaaditaan tulkkia.
Jos tähän ei suostuta, saavat viranomaiset kritiikkiä siitä, että he eivät ole kulttuurisensitiivisiä.
Otetaan esimerkiksi vaikka turkkilaistaustaiset maahanmuuttajat. Lähtevätkö he tosiaankin Anatoliasta matkaan sanoen hyvästeiksi: "Minä lähden ja aion ryhtyä saksalaiseksi"? Tuskin vaan.
Lähtiäisiksi he todennäköisemmin sanovat: "Menen Saksaan." Alkusysäys tällaiselle päätökselle ovat usein ylistävät kertomukset paratiisia muistuttavasta maasta, jossa hyvinvointi ja raha odottaa kaikkia ilman vaivannäköä.
Turkkilaisen maahanmuuttajan ei tarvitse todistaa integroitumishaluaan vetämällä nahkahousut jalkaan, kaatamalla ihmismassan keskellä olutta kurkkuunsa litran tuopeista ja syömällä aamiaiseksi Weißwurstia.
Riittää täysin, että hän hyväksyy oman ja perheensä elämän määrääviksi elementeiksi perustuslakimme kantavat periaatteet.
Se että hän vaivautuu oppimaan vähintään perustiedot maan kielestä, voidakseen kommunikoida muiden kansalaisten ja yhteiskunnan kanssa, lähettää lapsensa kouluun ja vie roskat jätekatokseen, eikä heitä niitä parvekkeelta alas.
Se joka ei halua tai voi sopeutua, hänen ei tule vaeltaa.
Edellä sanotusta seuraa minulle opetus numero yksi: Integraatio ja valmius siihen ovat ensisijaisesti tulijan velvollisuus.
Me olemme tyytyväisiä sääntöihin, jotka meillä on.
Sen, joka tänne tulee, täytyy mukautua ja osallistua aktiivisesti tämän yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvattamiseen - eikö jokaisen yhteiskunnan oikeus ole sanoa näin tulijalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti